lauantai 8. marraskuuta 2014

Hopeasormukset

Ei mennyt kovin kauaa aikaa koulun aloituksesta, kun tartuimme ensimmäiseen työhaasteeseen, hopeasormusten valmistamiseen. Tapahtuiko tämä jopa jo seuraavan kouluviikon aikana, hyvin mahdollista, mutta täysin 100% varma tästä en ole. Työt oli tarkoitus aloittaa kuitenkin nopsaan, sillä opinnot ovat ajaltaan melkeinpä liian lyhyet kaiken tärkeän perusteelliselle oppimiselle. Ja käsityöala kyseessä, jossa pärjää tekemällä, ei lukemalla. Vaikka lukemalla oppisi asioita, töitä ei silti ikinä opi, jos niitä ei käsin harjoittele. Opiskeluun liitettävää lukemista ei niin kauheasti tällä alalla loppujen lopuksi tarvita. Tietysti se edesauttaa itse asioiden oppimista ja syventää opintoja, mutta kyllä tekemällä oppii parhaiten tämän alan asiat. 
Opiskelu osastollamme on suurimmaksi osaksi itseopiskelua, eli itse otetaan selvää asioista, ja harjoitellaan hakemaan itselle sopivimmat ja mielukkaimmat työskentelytavat. Jos apua tarvitsee, työ ei etene, jos ei neuvoa pyydä, ja silloinkin opiskelijan olisi hyvä vahvistaa omaa ongelmanratkaisukykyään ja miettiä ensin itse mahdollisia ratkaisuja. Vain virheiden ja runsaan, sinnikkään harjoittelun kautta oppii alalla vaadittavia taitoja paremmin ja kyvyt vahvistuvat. Opettajilla on eri tapoja ja tyylejä opettaa töiden valmistus, mutta kyllä se loppujen lopuksi täytyy itse hakea se mieluisin tapa töiden valmistukseen. Opinnoissa tähdätään melko paljon yrittäjyyteen ja tämä on yksi ja se suurin syy itseopiskeluun. 
Alalla on siis oltava sisukas, oma-aloitteinen, vahvoja mielipiteitä omaava, yrittäjähenkinen, toimelias, taiteellinen ja oikeasti luova. Näiden piirteiden omaava opiskelija on vahvoilla, kun miettii sitä tosiasiaa, miten paljon nykyään on alalla toimivia yrittäjiä maailmassa ja jo pelkästään Suomessa, ja kilpailua on siis runsaasti. On oltava erikoinen ja joukosta erottuva persoona, että pärjäisi.

Mutta jos vaikka siirtyisi kertomaan niistä hopeasormuksista pikkuhiljaa..
Päämateriaalina käytämme 925 hopeaa, hienommalta nimeltään sterling-hopeaa.

 *Sterling-hopea- nimitys on metallin pitoisuuden kertova standardi. Sterling-hopea on metalliseos, jossa on 92,5% hopeaa ja loput on kuparia. Kupari tekee seoksesta kovempaa ja alentaa seoksen hintaa. 925 on hopeapitoisuus promilleina (promille = massan tuhannesosa). Tarkalleen ei tiedetä silti sitä, mistä tämä hienon hieno nimi "sterling" tulee. Nimen alkuperän epäillään olevan yhteydessä seuraaviin sanoihin; latinan librae sterilensium, vanhan englanninkielen steorling, sekä vanhan ranskankielen sterlin. Kaikkien näiden sanojen epäillään liittyvän hopean pitoisuuksiin, ja ne yhdistetään varsinkin 925-hopeaan, joka sopii parhaiten korujen valmistukseen. Koruja kun on valmistettu kautta aikojen, epäillään tämän sterling- sanan olevan "koruhopealle" annettu yleisnimitys, joka erottaa sen parhaiten muista hopeaseoksista ja pitoisuuksista.

Kultasepänalan töistä helpoimpiin lukeutuu yksinkertainen hopeasormus. Työ ei vaatinut paljoa näin kun sitä jälkeenpäin ajattelee, mutta tottahan se vaikealta opintojen alussa tuntui. Työkalut olivat outoja ja materiaalin työstö jännitti. Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä hopean työstöstä, saati muiden metallien. En ollut käynyt millään korukursseilla, tai metallintyöstökursseilla. Ainut, joka minua oli hieman ohjannut alan suuntaan konkreettisesti, oli leipomoalan opinnot, joiden aikana tuli käsin tehtyä kauniita koristuksia leivonnaisiin. Värisilmä, kädentaidot ja taiteellisuus kehittyivät. Piirtämisen taitoa ei ole hiukkaakaan, joten luulisi kultasepänalan kaikkia näitä taitoja kehittävän jonkin verran. 

Opettaja antoi ohjeet kahden erimuotoisen hopeasormuksen valmistukseen. Toisen tuli olla tasareunainen ja toisen puolipyöreä. 
Ensitöiksemme otimme sormestamme mitan. Se tapahtui sormusmitalla. Itselleni sopiva oli 17,5mm. Oikea mitta sormusaihiolle saadaan kertomalla sormen ympärysmitta kolmella ja lisätään siihen vielä millin verran pelivaraa. Eli oman sormusaihioni mitan tuli olla 53,5mm.
Oikean mitan löydyttyä menimme opettajan luo, joka seuraavaksi näytti meille konevalssin oikeanlaisen käytön samalla valssaten, eli prässäten sormusmateriaalimme vahvuuteen 2mm. Jokaiselle opettaja leikkasi sormusta varten palat tästä matskusta, joita sitten innolla aloimme työstää, jokainen omaa tahtiaan.




Jatkoin tästä naputtelemalla omat palaseni suoriksi tasoraudan päällä. Tasoituksen jälkeen palat piti lyhentää lähelle määrämittaa. Ensin tasoitin viilalla palojen toisen pään ja sitten sahasin lehtisahalla toisen pään ylimääräisen osan pois ja viilasin puolta milliä vaille tavoitemittaan. Eli tässä vaiheessa sormusaihioni pituus oli 54mm.
Seuraavaksi hehkutin sormusaihiot oranssinpunertaviksi, jotta materiaali pehmenee pakotusvaihetta varten. Sitten menin paloineni painaumia täynnä olevan puutukkimme luo, valitsin alasimen näköisen vasaran, jonka lyöntipää on puolipyöreässä muodossa poikittain (juu en tiedä, mikä vasara mahtoi olla kyseessä, mutta sangen hauskan näköinen se kyllä on), ja pakotin aihiot tukin yhdessä urassa U:n muotoon ja siitä vielä päät hieman osoittamaan toisiaan kohti. Pakotusvaihetta seurasi naputusvaihe. Aihio laitettiin ruuvipuristimeen kiinni ja naputeltiin vasaralla sen päät toisiaan vasten. Näin siis tehtiin tottakai molemmille aihioille.

Seuraavaksi olikin ensimmäinen juotos vastassa. Se jännitti hieman, kun piti hallita oikeanlaisen liekin käyttö ja samaan aikaan toisella kädellä varmistaa juotospalan paikoillaan pysyminen. Aihion päiden muodostama sauma juotettiin yhteen ja umpeen käyttäen 1-juotetta. Juotos onnistui melkoisen hyvin ensimmäiseksi juotokseksi. Toisen aihion juottaminen meni myös mainiosti, mutta siitä jäi pari todella onnetonta, pientä koloa auki, jotka tajusin vasta viimeistelyvaiheessa ja joita en sitten enää korjannut. Juottamisen jälkeen aihiot vietiin muutamaksi minuutiksi rikkihappokylpyyn. Kylvyn jälkeen maidonvalkea pinta "raavittiin" kratsi-nimisellä koneella pois.

Työläin työvaihe oli vielä edessä, eli viilaus. Tätä ennen piti aihiot kuitenkin hehkuttaa pyöristystä varten. Toinen aihioista pyöristettiin sormuspumpulla, toinen naputtelemalla sormusraudan päällä. Oli sitten kyseessä kumpi tapa tahansa, aihiota piti pyöristyksen aikana kääntää ympäri, että ne pyöristyisivät tasaisesti. Pyöristyksen jälkeen muistin sen, joka todella monelta muultakin aloittelevalta unohtuu, eli leimat. Jalometallikorut vaativat aina leimat, joista näkee tuotteessa käytetyn materiaalin, valmistusvuoden sekä valmistajan. Meillä valmistajan leimassa lukee joko TYR (Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos) tai OCD (OSK craft & Design). Harmistuneena tästä unohduksesta, menin samantien painamaan kaarileimaraudoilla aihioiden sisäpuolelle leimat nätisti vinoon toisiinsa nähden, ja aivan liian heikosti vielä. Leimat tulisi aina lyödä voimalla aihioon, niin että leiman kuva oikeasti painautuu materiaaliin. Sormukseen on hankalaa lyödä leimoja siinä vaiheessa, kun aihio on pyöristetty, sillä se saattaa luiskahtaa pois paikoiltaan juuri lyöntihetkellä. Tämä unohdus on toistunut muutamia kertoja, mutta kyllä nyt puolentoista vuoden opiskelun jälkeen alkaa vähitellen muistaa lyödä ne leimat siinä vaiheessa, kun aihio on vielä suora ja saumaton. Yksi haaste on myös saada leimat suoraan.

Kirosin hetken vinksallaan olevia leimoja ja sitten tuohduksissani siitä ryhdyin viilaamaan aihioiden pintoja suoriksi ja tasapaksuiksi. Tasareunaisessa sormuksessa piti saada jyrkät reunat aikaiseksi, mutta reunat eivät saaneet olla kuitenkaan niin teräviä, että niillä saisi vahinkoa aikaiseksi omaan ihoon, joten viilasin aavistuksen verran pyöristystä sekä sormuksen sisä-, että ulkoreunalle. Sisäreunaa pyöristin vielä hieman lisää filssauksen aikana, koska juuri se reuna on sormen ihoa vasten. Sormuksen sisäpuolen filssaus tapahtui letkuporalla, jonka pääksi olin valinnut 1mm pallojyrsimen, ja sen ympärille olin teipannut pari kierrosta filssipaperia. Filssasin sormuksen ensin numeron 240 paperilla ja sen jälkeen numeron 1600 paperilla. Puolipyöreässä versiossa ulkoreunaa ei ollut lainkaan, vaan muodosta tehtiin nimenomaan tuo puolipyöreä. Sisäreunan filssasin taas letkuporan avulla, ja edelleen tuohduksissani leimojen vinoon lyönnistä filssasinkin oikein kunnolla aihiota ja siinä samalla sitten osa hennosti painettujen leimojen kuviosta hioutui pois. No sen tietää, mitä sitten sanoin. Keksin uusia kirosanoja ainakin.

Annoin mokomien leimojen olla ja siirryin seuraavaan työvaiheeseen. Sormukset piti seuraavaksi kiillottaa. Kiillottaminen yleensä hoituu kiillotuskoneella, mutta mikäli korussa on pieniä, ahtaita välejä, joita ei saa kiiltäviksi koneilla ja laitteilla, voi apuna käyttää puuvillalankaa, johon on sivelty kiillotusvahaa. Tämä tehoaa kuulemma. Itse en ole kyseistä kikkaa vielä missään vaiheessa kokeillut.. Paikat, joihin ei kiillotuskoneen laikka tahdo päästä käsiksi, voi kiillottaa letkuporan ja siihen kuuluvan kumi- tai huopalaikan avulla. Näitä hyväksi käyttäen saadaan lähes yhtä hyvä kiilto aikaan kuin kiillotuskoneella.

Ehdin olla tyytyväinen saadessani sormukset kiiltäviksi, mutta tarkemmin kun töitä katsoi, tyytyväisyys laantui. Siinä oli laikkuja, joita alkuun luulin hienohopeaksi, mutta ne paljastuivatkin lämmön synnyttämiksi tummentumiksi, jotka sai pois helposti.
Erilaisia kemikaaleja sisältävä huone on saanut lempinimen myrkkykoppi, ja menin sinne etsimään tiettyä purkkia. Lopulta löysin etsimäni, ja putelon kyljessä luki loppukiillotusaine. Nimi ei kauheasti antanut suuntaa aineen sisällöstä, mutta sinne sormukseni tiputin. Hetken päästä otin työni sieltä, huuhtelin ja menin opettajien huoneesta hakemaan metallinpuhdistusainetta. Levitin voidemaista tahnaa sormusten ympärille ja annoin vaikuttaa hetken. Sitten puhdistin hienolla, juuri tähän tarkoitetulla kankaalla sormukset, ja tummentumat hävisivät. Lopputulos miellytti kovasti ja olin jopa ylpeä ensimmäisistä töistäni. 






lauantai 25. lokakuuta 2014

Opintojen aloittamisesta

On kulunut jo niin paljon aikaa tuosta kun ensimmäiset työmme valmistimme, etten enää muista jaksoja, jotka suoritimme tuolloin. Mutta kiitos kameran ja muistiinpanojen, muistissa on sentään ne tärkeimmät, eli itse työt. Kuitenkin tähän alkuun kerron silti hieman muistelmia opintojen aloituksesta, joka tapahtui vuonna 2013.

Kultasepänalan pääsykokeisiin menin ensimmäistä kertaa vuonna 2012. Silloin tein liikaa virheitä tehtävissä, eikä kokeeseen kuulunut haastattelukaan hyvin mennyt, joten en saanut opiskelupaikkaa. Menin sitten opiskelemaan puoleksi vuodeksi pikkuveljeni kanssa puualaa. Keskeytin opinnot, kun loukkasin vasemman käteni etusormen tikattavaan kuntoon jyrsinkoneen kanssa. Sain pysyvän kammon isoja koneita kohtaan, joissa on vinhaan pyörivä terä. Ei kiitos sellaisille. En voinut enää työskennellä koneiden kanssa, joten oli parempi lopettaa. Eikä oppilaitoksen sisäinen viestintä oikein toiminut, saati opiskelujen järjestely, eikä loppupeleissä ala niin kauheasti ollut omani, joten näissä oli tarpeeksi syitä lopettaa opinnot. Anteeksi veljelleni, oli mukavaa opiskella samaan aikaan samaa alaa..

Olin hetken työttömänä kotona ja sitten hain seuraavana keväänä uudelleen kultasepän linjalle. Pääsykokeissa olin varmempi ja se näkyi tuloksissani. Tilannetta helpotti paljon se, kun kokeet olivat tismalleen samanlaiset kuin edellisenä vuonna. Haastattelukin sujui paremmin, kun minulle oli selvää, mitä haluan alalta. Tämä suunnitelmani kuitenkin on muuttunut nyt tässä ajan saatossa. Tästä lisää myöhemmin.

Olin täpinöissäni, kun sain kotiin paperinipun, joissa minut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan kultasepänalaa. Ostin pian muistiinpanolehtiön, maalarinteipin (moisen hankintakäsky tuli saamissani papereissa ilmi) laukun ja penaalin, jonka täytin värikynillä, lyijytäytekynällä sekä äärettömän suurella pyyhekumilla, jossa oli piristämässä teksti "For really big mistakes." Jep, semmoisella kokoonpanolla kohti koulua ja tulevia onnistumisia ja virheitä, joista jälkimmäiset eivät jää mieltä vaivaamaan pitkäksi aikaa, kun muistelee vain pyyhekumin kannustavaa vitsiä ja laulaa Pauli Hanhiniemen kappaletta Muutkin mokaa.

Koulu alkoi ja oppilaita ryhmässäni oli 18. Oli noin vuoden verran, kunnes tapahtui muutoksia. Yhdestä en ole varma, koska hän tulee joskus harvoin kouluun, että olisiko sitten lopettamassa, ja toinen vissiin lopetti ja suuntaa muille teille. Näin ollen meitä on jäljellä ryhmässä 16. Ryhmähenkemme on melkoisen hyvä ja kaikki tulee toimeen kaikkien kanssa. Opettajia meillä on kaksi vakituista ja näiden lisäksi on yksi ammattitutkintopuolen opettaja ja yksi sivutoiminen opettaja. Ammattitutkintolaisten opettaja Jyrki on meille tähän mennessä opettanut kantasormusten valmistuksen sekä teoriatietoa jalokiviopista. Sivutoiminen opettajamme Ilari on erikoistunut valokuvaukseen ja metallitöihin ja hänen oppiinsa menemme sitten, kun tulee tätä valokuvausta. Hän on meille myös antanut opetusta perus metallityötekniikoista. En nyt muista mikä kurssi oli kyseessä, mutta valmistimme silloin paperiveitset sekä pukinsorkat. Näistä myös lisää myöhemmin.

Kun koulua oli käytynä pari pientä hetkeä, tuli ajatuksiini pakollinen ostos valmiiden töiden kauneuden tallentamiseksi. Minun oli saatava kamera. Herttinen, miten olin voinut unohtaa niin tärkeän asian. Tokihan kännykästä löytyi kamera, mutta mitä voi odottaa sellaiselta kännykameralta, joka oli viimeistä huutoa kivikauden aikoihin? Tein huikean löydön netin kautta ja ostin "jokapaikan kameran", Olympuksen HyperCrystal LCD:n. Siinä on vaikka mitä tehosteita, zoom ja superzoom. Tämä superzoom on ollut kovassa käytössä opinnoissa, eikä turhaan; sillä saa upeita kuvia pienimmistäkin kohteista, ja sehän juuri onkin tärkeää tällä alalla, mikäli haluaa tarkkoja, selkeitä kuvia ja sellaisia, jotka eivät kauheasti valhetelisi korun kauneutta. Totuus on silti se, että kuva ei paljasta koskaan korun todellista kauneutta, kyllä se on nähtävä "luonnossa". Pyrin silti aina ottamaan eläväisiä kuvia valmiista töistäni, että lukijat saisivat mahdollisimman tarkan kuvan korun ulkonäöstä. :)

Seuraavaksi kerron hieman ensimmäisestä koulutyöstämme, hopeasormuksista. :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Opetussuunnitelman sanahirviöt

Kautta aikojen, niin kauan kuin kouluja on käyty, on koulunkäyntiin kuulunut tärkeänä osana lukujärjestys. Mitä "ylemmäs" edetään kouluelämässä, sen vaikeaselkoisemmaksi se lukujärjestys luultavasti tulee. Ainakin ammattikouluissa ne ovat yllättävän vaikeaselkoiset. En edes halua ajatella, minkälaista kirjainten sekasortoa se pitää sisällään ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.

Pelkästään lukujärjestys ei ole ihmettelyn aihe, kun aloittaa toisen asteen opinnot, hämmennystä aiheuttaa myös opetussuunnitelmat (OPS). Täytyy myöntää, että nykyisissä opinnoissani minulla ei ole mitään hajua, meneekö opintoni opetussuunnitelman mukaan miten, sillä minulle ei ole (eikä varmaan muillekaan ryhmäläisilleni) kerrottu siitä pahemmin. Jokaiselle opiskelijalle tehdään opintojen alussa henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS), josta selviää opintojen sisältö ja laajuus. Tämäkin minulla on hieman hämärän peitossa, sillä minun HOPS:ssa on opinnot jaettu kolmelle vuodelle, vaikka edellisistä opinnoista minulla on hyväksilukuja, joiden pitäisi opintoja lyhentää 1/2 - 1 vuotta. (Hyväksiluku tarkoittaa kurssin hyväksyttyä suoritusta, jonka on aiemmissa opinnoissa suorittanut, ja joita ei tarvitse opiskella uudelleen. Näistä suorituksista pitää olla arvosana todistuksessa, ja näin ollen tarvitaan myös alkuperäinen todistus aiemmista opinnoista.)

Opetussuunnitelmassa ja lukujärjestyksessä sanahirviöt ovat lyhenteitä kurssien sisällöistä. Yleensä kurssin lyhenteen perässä on myös sitä opettavan opettajan nimi lyhennetyssä muodossa. Itselläni on koko opiskeluaika pelkästään käytännön työtä ja hieman teoriaa siitä, koska minun ei tarvitse enää uudelleen opiskella mitään lukuaineita, kuten äidinkieltä (ÄI), terveystietoa (TT), yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietoa (YYT), tms. Muita "lukuaineita" ovat edellisten lisäksi englanti (EN), ruotsi (RU), liikunta (LII), matematiikka (MA), fysiikka ja kemia (FYK). Edellisisten opintojen aikana kävin myös eräät valinnaiset kurssit, joiden nimet ovat taide ja kulttuuri (TAK), sekä tieto- ja viestintätekniikka (TIV). Näistä kahdesta kurssista sain myös hyväksiluvun.

Kolmivuotiset opinnot koostuvat Ammatillisista tutkinnon osista (AMM), joita on 90 opintoviikkoa (ov), Ammattitaitoa täydentävistä tutkinnon osista (YHTOP, tämä lyhenne tulee sanasta yhteiset opinnot/yhteisopinnot. Tästä sanahirviöstä käytetään eniten lyhennettä ATTO-aineet.), joita on 20 opintoviikkoa, sekä Vapaasti valittavista tutkinnon osista (VAPVAL / VV), joita on 10 opintoviikkoa. 
Opintojen aikana on mahdollista myös ATTO-aineista valita valinnaisia kursseja. Niitä ovat seuraavat: tieto- ja viestintätekniikka, liikunta, taide- ja kulttuuri, ympäristötieto (YMP), etiikka (ET), kulttuurien tuntemus (KUT), psykologia (PSY) ja yritystoiminta (YRI).

Sekoitetaan pakkaa hieman lisää. Pelkästään nuo lyhenteet eivät riitä lukujärjestykseen tai opetussuunnitelmaan. Niiden perässä on myös merkintä siitä, onko kurssi pakollinen, valinnainen vai vapaasti valittava, ja kuinka mones kurssi kyseessä. Tästä esimerkki: FYKP2, joka suomennettuna tarkoittaa seuraavaa: fysiikka ja kemia, pakollinen, toinen kurssi.

Nuo ovat vielä helppoja, mutta sitten mennään ATTO- aineista ammatillisiin tutkinnon osiin. Niiden lyhenteet ovat erilaisia eri aloilla. Kerron nyt oman alani, eli kultasepänalan opetussuunnitelman AO- aineista, jotka ovat siis ammattioppia eli käytännön työn kursseja.

AMM sisältö jaetaan Kaikille pakollisiin tutkinnon osiin (TUTK PAK), Koulutusohjelman pakollisiin tutkinnon osiin (TUTK YHT), Koulutusohjelman valinnaisiin tutkinnon osiin (AOV), sekä Näyttöihin, eli ammattiosaamisen näyttöihin. (ammattiosaamisen näyttö eli yleisesti AON tarkoittaa työnäytettä, jonka opiskelija suorittaa joko koulussa, tai työssäoppimisjaksolla, jolloin näyttö suoritetaan kyseiselle jaksolle hankitulla työpaikalla. Näytön tarkoitus on toimia tavallaan kokeena, jossa opiskelija todistaa oppimistaan opettajalle tai työpaikan henkilökunnalle ennalta määrätyllä työnäytteellä. Näytön aikana ei kysytä neuvoa, eikä luntata mistään apuja. Vain siinä tapauksessa voi noin kuitenkin tehdä, jos työn suorittaminen on täysin siitä kiinni. Siitä saa kuitenkin miinuspisteitä, jos esimerkiksi apua kysyy. Näytössä tarkkaillaan opiskelijan sujuvaa työntekoa, ammattiosaamista- ja tietoutta, työergonomiaa sekä tehtävää työtä kokonaisuutena.)

TUTK PAK jaetaan kahteen osaan, jotka ovat:

- Asiakaslähtöinen valmistaminen 10ov 
(ASVALM1 ja ASVALM TY2)  Asiakaslähtöisen valmistamisen kursseja on kaksi, joista toinen on työssäoppimisjaksolla (TY).

- Kulttuurilähtöinen valmistaminen 10ov 
(KULTVALM 1, KULTVALM 2 ja KULTVALM TEHT (kulttuurilähtöinen valmistustehtävä)). 

Opintoviikkoja näistä kahdesta osasta kertyy yhteensä 20.

TUTK YHT on jaettu kahteen osaan myös. Nämä osat ovat:

- Tuotteen suunnittelu 10ov 
(TUOTSUUN PROS (tuotteen suunnitteluprosessi), TUOTSUUN TIETOK (tietokoneavusteinen suunnittelu), TUOTSUUN TUOTE (yrittäjyys tuote), TUOTSUUN TY1 (tuotteen suunnittelu, työssäoppiminen))

- Tuotteen valmistaminen 20ov 
(TUOTVALM PERUST1 ja  TUOTVALM PERUST 2 (tuotteen valmistamisen perusteet), TUOTVALM ESKUVAT (esityskuvat), TUOTVALM KULTPER (kulttuuriperintö) ja TUOTVALM (tuotteen valmistaminen)).

AOV on neljässä osassa:

- Taidekäsityö 10ov
(TAIDKÄS PERUST (taidekäsityön perusteet), TAIDKÄS TUOTKULT (tuotekulttuuri ja taidehistoria), TAIDKÄS TEHT (taidekäsityötehtävä) ja TAIDKÄS TYÖ (omavalintainen taidekäsityö))

- Tilaustyön valmistaminen 10ov
(TILTVALM PERUST (tilaustyön valmistamisen perusteet), TILTVALM (tilaustyön valmistaminen), TILTVALM TY (tilaustyön valmistaminen, työssäoppiminen))

- Tuotekehitys 10ov
(TUOTKEH PROS (tuotekehitysprosessi), TUOTKEH TY (tuotekehitys, työssäoppiminen))

- Tuotteen valmistaminen käsityönä 10ov
(TUOTVKÄS (tuotteen valmistaminen käsityönä), TUOTVKÄS TUOTE (yrittäjyys, käsityötuote), TUOTVKÄS OPIN (opinnäytteen ohjaus))

VAPVAL / VV kursseja, eli vapaasti valittavia tutkinnon osia on valittavissa 14 erilaista: juotettu ketju, filigraani, metallin pakotus, valutyö, monogrammi, Vapval Toy, kaiverrus, reliefityö, kultasepänalan erikoistekniikat, valokuvaus, istutustekniikat, kuvatekniikka, Hope-tiimiyrittäjyysvalmennus, visuaalinen viestintä.  Näiden lyhenteenä on ryhmämme tunnus ARA sekä vapaasti valittavan kurssin merkki VV sekä kurssin numero, esimerkiksi 11. Tästä esimerkki: ARAVV11.  Vapaasti valittavia tutkinnon osia valitaan niin, että 10ov tulee täyteen. Itse olen tähän mennessä valinnut kurssit Juotettu ketju, sekä Visuaalinen viestintä. Näistä kursseista lisää myöhemmin.

Opintoihin sisältyy myös opinto-ohjausta 1,5ov.

Tämänkaltaisesta sanasokkelosta on siis koostunut opetussuunnitelma kultasepänalalla. Ihan selvähän tuo on. :) 

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kädet täynnä töitä

Minulla on ollut hieman erilaisia hommia tässä viimeisten kuukausien aikana, enkä ole siksi nyt ehtinyt päivittelemään blogia pitkään aikaan, mutta tähän tulee muutos lähiaikoina. :)

Teen erillisiä sivuja työkaluista ja alan työmenetelmistä blogiin, ja niissä kuluu aika myös todella joutuisasti, enkä tämänkään vuoksi ole kirjoittanut itse blogipäivityksiä vielä. Pahoitteluni tästä. Asia korjaantuu ihan pian. :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hyväksiluku tietotekniikasta

Olen ollut noin kolme viikkoa töissä kotikuntani Vaasan & Vaasan leipomossa. Olen jäänyt joistakin tietyistä asioista paitsi koulun suhteen, esimerkkinä tästä jalokiviopin-, ja tietotekniikan tunnit. Aloitin leipomossa 7.4.2014 ja viimeinen työpäivä on lauantai 26.4.2014. Kyseessä on pääsiäis/vappusesonki. Kouluhommat ovat sen verran hienolla mallilla, että minun oli hyvä ottaa työ vastaan, vaikka koulua onkin samaan aikaan. Saan kyllä toiset töissä helposti kiinni. Loma-anomus minun piti tästä työstä pyytää koulun vararehtorilta ja se minulle myönnettiinkin. Tosin olisin silti aloittanut työn, vaikkei lomaa oltaisi myönnettykään. :D On työ kuitenkin sen verran tärkeä juttu tällaisena aikana. Opiskelijalla kun ei tuloja kauheasti ole.

Tietotekniikan kurssilla kun en ole voinut nyt käydä, niin sain sovittua opettajani kanssa niin, että pystyn hyväksilukemaan kurssin tekemällä rhinolla jonkin työn ja laittamalla sen tänne blogiin esille.
Tein tämän sormuksen, jonka jo pari kertaa aikaisemminkin olen tehnyt tunneilla. Työstä tuli aikalailla samanlainen, ellei jopa identtinen. Myönnän katsoneeni apua kerran kurssilla valmistamasta työstämme. Tästä tuli pelottavan paljon samannäköinen. :D Toivottavasti kurssi menee läpi. :)


Tietotekniikan kurssin etätehtävä

Maanantai 07.04.2014

Kultasepänala

Kultaseppä suunnittelee, valmistaa, korjaa ja myy erilaisia jalometalleista ja kivistä valmistettuja koruja. Koruja myydään suoraan yksityiselle asiakkaalle, sekä myös korujen vähittäis- ja tukkukaupoille. Kultaseppä voi työskennellä yrittäjänä, kyseisen alan vähittäiskaupoissa, tai alan tuotteita valmistavissa yrityksissä. Ammatti voidaan jakaa yrittäjäkultasepän, liikkeenharjoittajan, teollisuuskultasepän, jalokivi-istuttajan, ateljeekultasepän, korjauskultasepän ja mallikultasepän töihin. Osa sepistä voi erikoistua pelkästään korujen suunnitteluun.

Ala on käsityövaltainen. Jalometalli valetaan muottiin, josta sitä sitten aletaan työstää valssaamalla, sahaamalla, leikkaamalla, juottamalla, hiomalla, viilaamalla, kiillottamalla ja hapottamalla. Työ on istumatyötä, jossa vaaditaan sorminäppäryyttä, tarkkuutta, taiteellisuutta, kädentaitoja, muodontajua ja pitkäjänteisyyttä. Koska alalla käsitellään arvokkaita kiviä ja metalleja, tulee kultasepän olla myös huolellinen, luotettava ja rehellinen. Koska kultasepät työskentelevät sekä yksittäis- että sarjatuotannon parissa, heidän täytyy hallita pääpiirteissään molempien tuotantomuotojen eri vaiheet. Kultaseppä työskentelee sekä käsin että erilaisilla työkaluilla ja koneilla.  Kultasepistä jokaisella on oma työpöytänsä, jonka ääressä he ahertavat. Työtä kultaseppä tekee joko yksin tai 1-2 apulaisen kanssa.

Kultasepäksi voi valmistua suorittamalla ensin käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, josta tulee ammattinimike artesaani. Tämän täytyy olla suuntautunut kultasepänalalle. Vasta tämän jälkeen voi jatkaa kohti ammattitutkintoa. Näyttötutkinto on myös mahdollinen. Alaa ei voi opiskella metalleille ja kemikaaleille allerginen henkilö.

Tietotekniikan kurssin "päättötyö"

Ryhmäni jäsenten piti tehdä graduaatiosormus, sekä briljantti koulussa tietotekniikan kurssin "päättötyönä". Tässä omani:

Graduaatiosormus osa 1. Rungon vääntäminen

Graduaatiosormus osa 2. Kivi-istukan ja kaiverruksen työstö

Graduaatiosormus osa 3. Viimeistely

Sininen briljantti




Tietotekniikan tunneilla

2011 valmistuin leipuri-kondiittoriksi, jonka jälkeen seuraavana vuonna kävin kultasepänalan pääsykokeissa ja epäonnistuttuani niissä, hain puualalle veljeni kanssa ja kävin sitä sitten puoli vuotta, kunnes loukkasin siellä sormeni siihen kuntoon, että se jouduttiin tikeillä kasaamaan. Sitten keskeytin opinnot saatuani sen alan koneisiin pysyvän kammon. Hain uudelleen kultasepänalalle ja onnekseni pääsykokeet olivat tismalleen samanlaiset kuin edellisenä vuonna ja näin ollen osasin vältellä edelliskerralla tekemiäni virheitä, ja pääsin siis helposti mukaan aloittavaan ryhmään.

Koska minulla oli edellisistä opinnoista hyväksilukuja, opintoni lyhenevät jonkin verran, eikä tarvitse mennä lukemaan mitään matematiikkaa sun muita lukuaineita. Yksi mikä piti käydä, oli tietotekniikan kurssit, koska ne olivat lähes joka alalla erilaiset, niin sen vuoksi niistä oli otettava osaa.

Kävimme tietotekniikan tunneilla läpi Rhinoceros evaluation 3D- ohjelmaa ja sen kymmeniä toimintoja. Tutustuimme hieman myös Cinema 4D- ohjelmaan ja kuvankäsittelyyn, mutta koska ryhmämme katsoi Rhinon käytön tarpeelliseksi, meidän piti keskittyä enemmän siihen. Hyvä niin, sillä itsekin pidin tästä ohjelmasta eniten, mutta vain niinä harvoina hetkinä, kun ohjelma suostui toimimaan ja työt menivät niin kuin piti. Mutta aika usein rhinon kanssa oli ongelmia. Kyllä se toimi juuri niin kuin pitikin, se noudatti kiltisti käskyjäni, mutta välillä kyllä tuli niin oudon näköistä jälkeä, että oli vian oli pakko olla ohjelman käyttäjässä, ei rhinossa itsessään. Eli tästä voidaan päätellä, että minulla ei kovinkaan usein ollut harmainta hajuakaan siitä, miten ohjelmaa tuli käyttää. Kaiken lisäksi tämä Rhinoceros on englanninkielinen. Kielivalikosta löytyivät kaikki mahdolliset kielet mandariinikiinaa myöten, mutta suomi on unohdettu. Selvää syrjintää. Ja sen sanon, ettei tällä kielipäällä parane elvistellen. Arvosanoja en ala luetteleen, mutta heikko se kielitaito on. Joten tästäkin voi jo aavistella, miten hyvin tulin kyseisen ohjelman kanssa toimeen. :) Onneksi siitä jäi jotakin vähän mieleen, että ei siellä täysin turhaan kuitenkaan tullut käytyä. Jatkossa en kuitenkaan usko rhinoa tarvitsevani.

Yksi asia sentään onnistui rhinon kanssa oikein hyvin ja kohotti mielialaa. Nimittäin opettajamme oli täystyöllistetty, häntä ei uhannut silloin ainakaan työttömyys. Se kun on pelätty asia nykypäivänä. Opettaja nöyrästi juoksi satoja metrejä meidän tuntiemme aikana siellä takarivissä näyttämässä kohdallani, miten rhinon kanssa tuli milloinkin leikkiä. Aina kun tunnit alkoivat, sen tiesi kenen käsi ensimmäisten joukossa nousee pystyyn. En ihmettele lainkaan, että opettaja oppi myös helposti muistamaan nimeni.. ja vissiin myös taitoni tietotekniikan suhteen.

Mutta tässä nyt jotain pientä, mitä sain aikaiseksi tunneilla:





























Tietotekniikan hommia



Hieman blogin tyylistä

Opintojen aloituksesta on kulunut jo melkoinen tovi, joten oli aikakin jo käynnistää tämä "päiväkirja" koulutöistä. Itse asiassa nyt on koko ensimmäinen vuosi käytynä, lukuunottamatta työssäoppimisjaksoja. Niitä ei ensimmäisenä vuonna pidetty, joten seuraavan lukuvuoden aikana pidetään peräkkäin ensimmäisen ja toisen vuoden työssäoppimisjaksot, yhteensä 3 kuukautta.

Luvassa on paljon kuvia, ja koska monet niistä on otettu kesken hommien, niin ei taustoja useimmissa ole huoliteltu. Mutta kuvista tuleekin näkyä se kuvan pääasia, ei niinkään tausta. Kuviin laitan yleensä myös kattavat kuvatekstit ja joihinkin voin katsoa tarpeelliseksi mainita myös taustoista ja kuvalaadusta. Jotkin työvaiheet ovat voineet olla sellaisia, että minun on täytynyt kuvata toista opiskelijaa tekemässä kyseistä vaihetta, kun en itse ole omasta työstä saanut sopivaa kuvaa, mutta olen pyrkinyt kuvaamaan niin, ettei opiskelijan henkilöllisyys selviä. Vain opiskelijan oma-aloitteisella luvalla otan tekijästäkin kuvan. Kaikki kuvat, lukuunottamatta blogini taustakuvaa, ovat itseni ottamia, joten toivon ettei niitä laitettaisi "yleiseen jakoon" muualle internettiin ilman lupaa. Kuvien muokkausta en hyväksy, ja jos joku haluaa jonkin kuvani kopioida, täytyy siitä myös pyytää lupa ja mielellään kuvasta olisi tultava sitten esille se, mistä se on kopioitu.

Vastailen mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia tulee, ja minulta saa myös neuvoja niitä tarvitsevat. Minut tavoittaa sähköpostitse parhaiten ja olen yhteydessä lukijoihin tottakai myös täällä. Kyselen itse paljon asioista opettajilta, kokeneemmilta oppilailta, ja muilta asiantuntijoilta, joten tietoni ovat peräisin myös heiltä, ei yksin kirjoista ja internetistä. Opintojen alussa en tiennyt juuri mitään, hyvä kun erotin sentään hopean kullasta. Tässä se tieto ja taito vähitellen on kehittynyt ja kehittyy koko ajan opintojen edetessä, ja saa nähdä mikä on taitotaso sitten valmistumisen aikoihin.

Nyt, kun aikaa tosiaan on kulunut jo siitä ensimmäisestä työstä melkolailla, niin joudun laittamaan runsaita blogitekstejä tänne, mutta jatkossa päivittelen tätä päiväkirjatyyliin, välillä asiaa tulee paljon ja toisinaan taas ei lainkaan. Pidän myös taukoja kirjoittamisesta.
Yleisellä tasolla hyvänä blogitekstinä pidetään kattavaa, kuvatäyteistä, selkeää ja ytimekästä tekstiä. Sen ei olisi hyvä olla monen sivun mittainen novelli, ei sellaista välttämättä jaksaisi lukea läpi asti. Tässä blogissa tulee kuvat viemään tilaa jonkin verran ja siitä aiheutuu mahdollisesti monenkin sivun mittaiset tekstit.

Saa nähdä sitten, minkälainen blogi tästäkin tulee loppujen lopuksi. :D Rennolla otteella ja hyvällä mielellä kuitenkin kirjoitellaan, se on varmaa!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Blogi kultasepänalan artesaanin opinnoista

Tervetuloa lukemaan blogia niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin koulu. Älkäähän masentuko, sillä tämä blogi ei kerro tylsistä yhteiskuntaopin tunneista tai ahdistavista matematiikan läksyistä, vaan yhdestä taiteenalan mielenkiintoisimmasta, välkehtivimmästä, tarkimmasta ja kauneimmasta haarasta. Kyseessä on käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto kultasepänalalla. Tältä alalta valmistutaan kultasepänalan artesaaniksi. Tämän jälkeen voi jatkaa ammattitutkinto puolelle, josta saa ammattinimikkeen kultaseppä. Saa nähdä, jatkanko itse sinne asti.

Kun aloitin nykyiset opintoni Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa Sastamalassa, aloin harkita koulutöihin liittyvän blogin perustamista. Se olisi apuna opinnäytetyön tekemisessä ja toimisi samalla koulupäiväkirjana. 
Kerran, kuin tilauksesta, alkoivat koulussa tietotekniikan tunnit, joilla yllätyksekseni perehdyttiin hieman blogin saloihin. Niistä hetkistä oli hyötyä, sillä en muutoin olisi kai koskaan ryhtynyt perustamaan blogia, minulla kun hyvin herkästi jää nuo ideat ajatuksen tasolle.

Tämä blogi sopii avuksi ja jonkinmuotoiseksi tietopaketiksi alan opiskelijoille ja alaa harkitseville, mutta tätä voi tottakai lukea muutkin, joita korut ja käsillä tekeminen kiinnostaa. :)

Huom! Kaikki, mitä blogissani kerron, ovat omaa tietämystäni asioista ja omia mielipiteitä, jotka eivät suinkaan ole ainoita ja oikeita tapoja, asioita ja ratkaisuja. Kommentit, erilaiset vaihtoehdot töiden suhteen ja terve kritiikki ovat kaikki tervetulleita.

Korostan sitä, että tämä on opiskelijan blogi, ja näin ollen työn jälki saattaa olla huteraa, työt erikoisillakin tavoilla tehtyjä ja ammattitiedot eivät aina välttämättä ole 100% varmoja, ja jos näin on, niin mainitsen kyllä asiasta. Korjata saa aina, jos olen väärässä, ja parannusehdotuksia saa toki antaa. :)

Tämä tulee olemaan melko kuvakylläinen blogi. Kaikki kuvat ovat omiani, joten ethän kopioi, muokkaa tai laita niitä jakoon muualle internettiin. Kiitos. :)

Mukavia lukuhetkiä lukijoille! :)