sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Sormus ja umpi-istutus

Heti alkuun täytyy pahoitella työvaihekuvien puuttumista. En ollut hommannut kameraa vielä tässä vaiheessa. Joten piti taas tehdä kuten jo pari kertaa aiemmin, eli ottaa kynä käteen ja piirrellä työvaihekuvat.

Homman nimi oli seuraavanlainen: Sormus umpi-istutuksella.

Tämän tehtävän tarkoituksena oli perehdyttää opiskelija paremmin perus umpi-istutuksen haasteisiin, että jatkossa se sitten onnistuisi ongelmitta, ja hallussamme olisi edes se (ehkäpä) kaikista helpoin kivenistutustapa, jos ei muuta. :D

Sormustyö siksi, koska sen rungon pyöreä muoto antoi uutta oppia kivi-istukan muotoilussa ja korun osien yhteen sovittamisessa.


Hieman työvaiheista
Aloitimme kiven valitsemisella. Pysyin edelleen jaspisbreksia- linjalla ja päätin tehdä sormuksen samaa sarjaa hopeariipuksen kanssa. Kivet olivat pyöreitä tällä kertaa ja osa oli päältään litteitä. Oma kiveni oli 4mm korkea ja halkaisijaltaan 10mm. Kivivaihtoehtoja oli silloin vielä runsaasti, mutta ne olivat omaan silmääni melko mitättömiä väreiltään. Esimerkiksi hematiittia oli paljon tarjolla, mutta viimeiseksi ottaisin sen (Anteeksi teille, jotka rakastatte hematiittia). Se on ulkonäöltään metallinhohtoinen kivi, ja pyöröhiottuna muistuttaa aivan sulaa hopeapisaraa. Sitten tarjolla oli paljon läpikuultavia, värillisiä kiviä. Silti jaspisbreksia veti puoleensa ehkä eniten sen vastavärien vuoksi.

Selvä. Nyt on kivi. Sitten hopeaan käsiksi. Edellisestä työstä oli jäänyt matskua jäljelle ja siitä sai hyvin valssattua sopivan aihion sormusrunkoa varten. Rungon piti olla 0,8mm paksu valmiissa työssä, ja teinkin heti alussa tyhmästi ja valssasin sitten matskun tavoitepaksuuteen. Huomasin vasta lopussa, että eihän siinä sitten tietenkään viilaus ja filssausvaraa ollut.

Sormusaihiolle laskin mittaa 56mm pyöristettynä (sormen ympärysmitta 17,5mm x pii, eli 3,14 + 1mm pelivara). Rungon piti olla jonkin verran kiven kohdalta leveämpi, joten otin pelivaraa mukaan vielä pari milliä lisää.

Sormusrungon mitat saatuani, piirsin ne paperille ja sitten laskin kiven istukan mitat. Aihion pituus tulisi olemaan 31mm ja leveys 5mm. Paksuutta saisi olla 0,5mm. Leikkasin valssaamastani levystä soiron, jonka valssasin vielä ohuemmaksi, tuohon 0,5 milliin. Jep. Jälleen unohdin viilausvaran. Viilasin soiron toisen reunan ja pään suoriski ja merkkasin sahausviivat. Sahailin soiron lähelle tavoitemittoja, viilasin reunat ja pään suoriksi. Hehkutus ja aihion pyöristys pikkusormusrautaa ja vasaraa apunakäyttäen. Tämän jälkeen naputtelin aihion päät toisiaan vasten ruuvipuristimen pidellessä tiukasti aihiota paikoillaan, ja sitten juotin sauman umpeen. Hapotuksen ja kratsauksen jälkeen viilasin istukan suoraksi ja kokeilin kiveä sen sisään. No eihän se sinne mahtunut. Piti naputella istukkaa hieman suuremmaksi, ja sitten kivi mahtui sinne ongelmitta. Viilasin ja tein kahdella eri karkeudella istukkaan filssipinnan.

Mittasin kivi-istukan halkaisijan, joka oli 11mm. Tämän mitan mukaan piirsin harpilla ympyrän aiemmin piirtämäni sormusrungon keskelle. Runkopiirustus oli hieman liian kapea keskeltä ja lisäsin siihen leveyttä. Piirustuksen mittojen mukaan aloin työstää levymatskusta runkoa. Sahasin aihion, hehkutin sen ja löin leimat vinoon. Parin kirosanan saattelemana menin juottamaan kaksi leimaa umpeen. Hapotuksen, viilauksen ja filssauksen jälkeen yritin uudelleen ja kiitos pienen apuviivan, leimat menivät suoraan. Sitten sormusaihio piti pyöristää tukin päällä ja naputella päät yhteen juotosta varten. Se juotos ei mennytkään ihan täysin nappiin, mutten uskaltanut mennä sörkkimään sitä sen enempää. Kyllä sauma pysyi kiinni, mutta siihen jäi hyvin pieniä rakoja. No ei mitään. Eteenpäin. Sormusrunko piti viilata ja parilla eri filssipaperilla hioin siihen hienon pinnan ennen kiillotusta. Sormuksen sisäpinnan filssasin kolmella eri karkeudella ja jätin sen lopulta sitten filssipinnalle.

Vähän kuvaa alaspäin kapenevasta mallista

Seuraavaksi tein pienemmän version kivi-istukasta ja tästä syntyi kivelle korokepala istukan sisään. Korokepala nostaisi kiveä pari milliä valmiin sormusrungon pinnasta. Juotin palan kiinni ja tasoitin viilaamalla pohjan.

Sitten viilasin istukan pohjan koveraksi puolipyöreällä viilalla siten, että se sopi täydellisesti sormusrungon pintaan. Juottamisvaiheessa oli hieman ongelmia, kun sai tehdä hieman virityksiä pihdeillä ja skamolexin paloilla, jotta istukan sai pysymään aloillaan tismalleen sormuksen keskellä juottamisen ajan. Saumaan jäi pienen pieniä rakoja, enkä saanut niitä enää peitettyä uusiksi, joten annoin rakojen olla, etten pilaisi työtä kokonaan. Happokylvyn jälkeen viilasin juotoksen jäljet pois.

Sitten tuli eteen kiven istutus. Se sujui melko hyvin ja jäi suoraan istukkaan. Naputtelusta ei aiheutunut suurempia vahinkoja materiaalin pintaan. Viila ja filssikapulat hoitivat nekin jäljet pois mitä siitä syntyi.

Kiillotus sujui hyvin muuten, mutta työn pintaan syntyi tummentumia, jotka aiheutuvat liiallisesta kuumuudesta. Se taas syntyy kitkasta, jonka kiillotuskone aiheuttaa. Ei siis kannata painaa liikaa eikä pitää työtä laikkaa vasten liian kauan. Meille sanottiin jossakin vaiheessa, että tummentumat olisivat hienohopeaa, joka kiillotuksessa nousee lämmön johdosta työn pintaan, mutta myöhemmin kuulin kuitenkin jonkun sanovan ettei asian laita ole todellakaan niin. Se on todellisuudessa kitkan aiheuttama hopean palamisjälki, jonka saa aineilla hetkellisesti piiloon, mutta filssaamalla kokonaan pois. Toki hienohopea näyttäytyy samankaltaisena jälkenä, jonka saa vain filssaamalla poistetuksi työstä.

Aina ei kiillotus mene nappiin. Melko usein työhön jää joitain naarmuja, jotka on vain saatava pois filssaamalla työ hyvin. Kiillotin ja filssasin työni ainakin kolmesti ennen kuin olin tarpeeksi tyytyväinen tulokseen. Filssasin myös sormuksen sisäpintaa vielä, josta aiheutui osittainen leimojen häviäminen. Olisi pitänyt lyödä ne syvempään.

Tällälailla. Komiat leimat lähes poisfilssattuina. :D

Työ sai arvosanaksi kakkosen. Meillä arviointiasteikko on ykkösestä kolmoseen. Olen tyytyväinen kyseiseen numeroon ja kolmonen olisi ollut kyllä ihan liikaakin, sillä kuitenkin työssä oli niin paljon virheitä, jotka huomasi selvästi.

Työ opetti ainakin hallitsemaan umpi-istutuksen. Kokonaisuudessaan tämänkaltainen sormus on helppo projekti toteuttaa.

Jos työn tekisi uusiksi, mitä tekisit toisin? - Kaiken oikeastaan. Säästän tämän sormuksen, koska näissä töissä näkyy aina kehittyminen parempaan suuntaan.

Tällaista tällä kertaa. :) Ensi kerralla taas jotakin uutta.


Valmis sormus umpi-istukalla