Työkalut ja koneet

Tässä on tietopaketti käyttämistäni kultasepänalan vempeleistä.

Päivittelen listaa pikkuhiljaa. Aina tulee tietoa lisää, kun tulee opittua uuden laitteen/työkalun käyttö. :) Pahoittelen joidenkin kuvien kohdalla epäsiisteyttä, mutta niistä ainakin selviää, että kuvat on otettu toimivassa opiskeluympäristössä. :D

Työkalut tällä alalla ovat kalliita. Se ei tule yllätyksenä, oli sitten oikeastaan kyse mistä tahansa alasta. Mutta ainakin kultasepänalan laitteiden ja työkalujen hinnat ovat usein suolaisia, koska niillä työstetäänkin jalometalleja ja jalokiviä. Usein alalla aloitteleva tekee virhehankintoja, kun varaa ei olisi kalliisiin laitteisiin ja jotakin silti tarvitaan, jolla voi korunsa tehdä. Kannattaa silti ehdottomasti tehdä niitä hieman kalliimpia hankintoja pajaan, vaikka se kirpaisisikin mieltä ja satuttaisi kukkaroa, sillä laadukas ja toimiva tuote kestää pitkään. No miksei myös hieman halvempikin kestäisi, mutta monesti se on niin, että halpa tuote hajoaa tai menettää muuten toimivuutensa muutaman käyttökerran jälkeen.

  1. Työpiste ja työasu
  2. Juotosvälineet
  3. Merkkaus-, leikkaus- ja kiinnipitotyövälineet
  4. Alasimet, punsselit ja vasarat
  5. Muut työkalut
  6. Aineet
  7. Koneet ja isot laitteet
On loogista aloittaa kertomaan kultasepänalan osaajan työpisteestä. Jokaisella on oma työpisteensä, ja omat työvälineet. Yhteisiä ovat isommat laitteet ja käytössä olevat aineet. Tämän listan käsityövälineet ovat "omiani".

1. Työpiste ja työasu

Tuoli ja lamppu
Työpisteellä ensimmäisenä vastaan tulee tuoli. Sen olisi hyvä olla säädettävää mallia, jotta oikean työasennon ja korkeuden voi säätää kulloiseenkin työvaiheeseen sopivaksi. Pyörillä varustettu tuoli on mainio tähän tarkoitukseen. 
Ihanteellinen työskentelykorkeus on sellainen, jossa työtason yläreuna on melkolailla rinnan korkeudella, eivätkä hartiat joudu olemaan turhassa jännityksessä. Käsivarsien täytyy myös saada olla rentoina. Mutta sanoa täytyy, että jokainen aloitteleva seppä hakekoon itselleen sopivimman työskentelyasennon ja korkeuden. :) Itse vaihtelen istuimen korkeutta työpöydän ääressä melko usein. Esimerkiksi juotettaessa kappaleita, säädän tuolin matalimpaan mahdolliseen korkeuteen, ja silti joudun hieman joskus painautumaan kasaan nähdäkseni hyvin juotettavan kappaleen.
Tarkat työt vaativat työpisteellä hyvää valaistusta. Säädettävä, mielellään pitkävartinenkin lamppu on tavallisen kattolampun lisäksi oiva valonlähde. Hyvä valo myös ehkäisee silmiä rasittumasta liikaa. Jos tekee samaa pikkutarkkaa työtä pitkään, on hyvä antaa silmien välillä hieman levähtää, eli suuntautua jonnekin pidemmälle hetkeksi.

Filnagel 
Seuraavaksi työpisteellä silmiin osuu Filnagel. Puusta tehty, kaksipuolinen viilaustuki on välttämätön apuväline sahauksissa sekä viilauksia ja hiontoja tehdessä. Kappale tuetaan filnagelia vasten, ja tällöin työstettävään kappaleeseen saa viilattua melkeinpä mitä tahansa uria, lovia ja muita muotoja. Filnagel on osa työpöydän varustusta. Siipimutteri on sahaustuen siirtelyä varten; se kun on lähes aina viilaustuen tiellä estämässä viilan sujuvan käytön. Filnageliin voi porata tai vaikkapa sahata (kuten itse olen filnaakelilleni tehnyt) pieniä koloja eri töiden työstön helpottamiseksi.

Vällyt
Kun työpisteeseen tutustuu lähemmin, laskeutuu katse jossakin vaiheessa työpöydän alapuolelle vällyihin. Huvittavasta nimestä tulee ensimmäisinä monille mieleen peite tai peitto. Tarkemmin välly tarkoittaa villoineen parkitusta lampaannahasta valmistettua peitettä, jota ennen käytettiin paljon esimerkiksi reessä. Kultasepänalalla välly tarkoittaa myös peitettä, mutta sillä on hieman eri tarkoitus. Vällyjä voi olla useampia, ja niissä voi olla nahkapäällinen. Usein nämä ovat puisia alustoja, joiden tarkoitus on estää metallipölyn, sekä töistä irroitettavien, ylimääräisten palojen tippuminen lattialle. Vällyillä voi myös säilyttää joitakin pienen pieniä töiden osia, josta ne erottaa helpommin kuin itse työpöydän päältä. Yleensä yhtä vällyä käytetään yhdelle metallilajille. Näin eri metallilajit eivät pääse sekoittumaan keskenään. Kullan kanssa on varsinkin oltava tarkkana, sillä kyseessähän on melko kallis metalli.

Työasu ja suojavälineet
Mitään varsinaista työasua kultasepänalan ihmisillä ei ole. Ei ainakaan opiskelijapuolella. :D Kannattava hankinta on silti nahkainen essu. Se estää vaatteita likaantumasta metallipölyyn ja muuhun likaan, ja jos mahdollisesti tulikuuma kappale putoaa syliin, niin essu suojaa vaatteita kärähtämiseltä. Essu antaa myös ammattimaisen kuvan tekijästä.
Suojavälineisiin kuuluu essun lisäksi erilaisia hanskoja, hengityssuojain, kuulosuojaimet ja suojalasit. Metallityöpajan puolella meillä on käytössämme takkeja, hanskoja ja kuulosuojaimia, jotka on tarkoitettu vain siihen pajaan metallitöitä varten. (tästä mainittakoon esimerkkinä teräksestä valmistettu puukko ja samasta materiaalista valmistetut kaivertimien varret.) Muualla osastolla käytetään omia suojavälineitä. Sulatushuoneesta löytyy aina vakiovarusteina muutamat hanskat ja pari kasvosuojaa.

2. Juotosvälineet

Kaasupistooli/Juotospistooli
Tämä on välttämätön työväline, jos halutaan liittää kappaleita yhteen. Juottaminen tapahtuu kaasupistoolin liekin, juotteen ja juotosnesteen avulla. Ilman juotosnestettä juotos ei onnistu kunnolla, ja juote saattaa valua väärään kohtaan sulaessaan. Hyvä juotos aikaansaa kestävän "siteen" kahden kappaleen välille, jota maltillisen jatkotyöstön jälkeen ei erota valmiista korusta lainkaan. Juottamisen kanssa täytyy olla kärsivällinen ja tarkka, sillä juotteen on liitettävä sulaessaan koko sauman pinta-ala yhteen. Jos jokin kohta ei juotu, se erottuu heti muusta saumasta. Erilaiset juotokset vaativat erilaisen liekin. Hehkutettaessa käytetään suurta ja pehmeää liekkiä. Juotettaessa kappaleita, koko työtä tulisi hieman lämmittää, koska metallit, varsinkin hopea johtaa lämpöä hyvin ja se edesauttaa juotoksen onnistumista. 
Liekin voimakkuus on säädettävissä juotospistoolin perässä olevalla säätimellä. Liekin voimakkuuteen vaikuttaa myös suuttimien koko; kaasupistooliin on saatavilla erikokoisia suuttimia. Meillä on tällä hetkellä kolme erilaista vaihtopäätä työpöytämme kaasupistooliin.
Liekin kaasupistoolin päähän saa sytyttimen kipinän ja pistoolin kaasun avulla. Ensin avataan hieman kaasuventtiiliä pistoolin perästä, jotta kaasu saadaan virtaamaan ulos, sitten säädetään pistoolin keskivaiheilta happiventtiiliä, joka antaa happea kaasun joukkoon. Sitä ei tarvita paljoakaan. Sen verran, että kipinä saa kaasun syttymään. Liekin voimakkuutta voi säädellä molemmilla venttiileillä, itse käytän yleensä vain perässä olevaa kaasuventtiiliä, vaikka tämä saattaakin olla väärä taktiikka. Joten en omasta kaasupistoolin käytöstäni suosittele ottamaan mallia.

Skamolex-levyt ja reikätiili
Skamolex-levy, eli skamolex V-1100 on kaksipuolinen, asbestin korvaava, tulta kestävä vermikuliittilevy, joka kestää lämpöä 1100 asteeseen asti. Tämän ominaisuuden ansiosta levy on erittäin pidetty juotosalustana. Skamolex koostuu mosaiikkijyvistä ja myrkyttömästä silikaattisidosaineesta. Käytössä levy on hajuton ja kovapintainen, mutta se ei kestä lujia iskuja, vaan murtuu helposti. Skamolexista voi näin ollen sahata ja viilata pieniä palasia, joilla voi tukea juotettavaa kappaletta juotostyövaiheen aikana.
Reikätiilessä/juotostiilessä on pieniä koloja lämmön tasaista jakaantumista varten. Skamolex yksin on huono juotosalustana, sillä lämmön vaikutuksesta alusta kuumenee todella paljon hetkessä vaikuttaen juotettavaan kappaleeseen. Osuessaan skamolexiin, lämpö "kimpoaa" takaisin ylöspäin ns. kovana lämpönä, joka ei tee hyvää työlle. Juotettaessa kappaleita, kannattaa juotosalustana pitää siis juotostiiltä ja sen alla skamolexia, joka estää juotostiilen reikien välistä tulevan lämmön vaurioittamasta vällyä.

Juotosvälineet
Kultasepänsakset on tarkoitettu ohuen metallilevyn leikkaamiseen. Titaanipuikkoa käytetään juotoksissa apuvälineenä sen hyvän lämmönkestävyyden vuoksi. Puikolla voi esimerkiksi asetella juotospalan oikealle kohdalle, jos se juotosnesteen kuohahtamisen tuloksena liikahtaa sauman sivuun. Sytyttimessä on pieni kivi, jota voimakkaasti vetämällä vastinta vasten saadaan aikaiseksi kipinä sytyttimen kuppiin. Kipinä sytyttää kaasupistoolista päästettävän kaasun. Kivi kuluu myös ja se pitää vaihtaa, mikäli kipinää ei synny yrityksistä huolimatta. Juotospinsettejä käytetään juotepalojen kasteluun juotosnesteessä ja tämän jälkeen palojen asetteluun juotettavan kohdan päälle.

Happokattila
Kun happokattilassa pidetään virtaa päällä, se pitää hapon ja veden yhdistelmän lämpimänä koko ajan. Lämmin happo toimii paljon tehokkaammin kuin kylmä, vaikka kylmälläkin hapolla saa saman reaktion aikaiseksi. Happokattilan vieressä säilytetään rikkikulhoa, jossa se on jauheena. On ehdottomasti muistettava, että rikkihappo lisätään veteen, ei toisinpäin. Happo lisätään veteen vähitellen, sillä liuos kuumenee sekoitettaessa. Happokylvyssä on yleensä yksi osa rikkihappoa ja viisi osaa vettä. Yhdistelmän väri on kauniin sinistä. Paljain käsin ei kannata kappaleita laskea happoon eikä myöskään niitä kannata sieltä sillä tavalla nostaa, vaan kyseiseen hommaan on muovipihdit paras valinta. Muoviset siksi, koska happoon ei saa päästä seoksen pilaavaa rautaa. Jos muovipihdit ovat kateissa, voi kappaleet nostaa haposta kuparilangan pätkillä, tai muilla vastaavanlaisilla, joissa ei vain ole rautaa. On myös muistettava, että happokylvyn jälkeen hapotetut kappaleet huuhtaistaan juoksevan veden alla mahdollisten happojäämien poistamiseksi.

Juotteet
Juotosnesteestä en valitettavasti osaa sanoa, mitä se pitää sisällään, mutta kyseinen aine ainakin ärsyttää ihoa. Tästä on varoitusmerkkikin juotosnestepullon kyljessä. Juotoshopeat luokitellaan sulamislämpötilojensa mukaan viiteen eri luokkaan. Luokat ovat erittäin pehmeä (sulaa alhaisimmassa lämpötilassa muihin nähden), pehmeä, keskikova, kova ja erittäin kova. Meillä on käytössämme näistä kolmea eri sorttia, joista en osaa tarkalleen sanoa, mihin luokkaan ne kuuluvat. Niitä nimitetään 1-, 2-, ja 3(kolmos)- juotteiksi. Itse olen mieltynyt kolmos juotteen käyttämiseen, sillä se sulaa nopeasti. Se on ilmeisesti sitten pehmeä luokitukseltaan. Sain kerran opettajaltani kakkos juotetta, mikä hänen mukaansa on parasta juottamiseen, mutta en ole vielä kokeillut kyseistä juotetta. Tämä kakkosjuote on opettajan itsensä valmistamaa juotoshopeaa. Ykkösellä juottaminen kestää kauemmin, joten se vaatii korkeamman lämpötilan sulaakseen. Mutta myös juotettu sauma kestää varmasti. Mitä pehmeämpää juote on, sen herkempää se on "pettämään". Saumat, joihin vaaditaan varmaa pitoa, kannattaa juottaa ykkös juotteella. Tämä pätee korun eri kohdissa. Ne kohdat, jotka joutuvat kestämään rasitusta enemmän, kannattaa juottaa ykkösellä, sekä kohdat, jotka ovat korun sisäosissa ns. ydinkohtina. Riippuu myös paljon juotettavan osan muodosta ja paksuudesta, millä se kannattaa juottaa isäntäpalaan kiinni.

3. Merkkaus-, leikkaus- ja kiinnipitotyövälineet

Leikkausvälineet
Kultasepänsaksilla pystyy leikkaamaan ohutta metallilevyä, mutta paksumpaan levyyn tarvitaan kultasepänsaha tai giljotiini, eli metallileikkuri/leikkuri. 
Sahalla on kaksi nimitystä; kultasepänsaha ja lehtisaha. Ilman terää se on pelkkä sahankaari. Kaaren pituus on joissakin malleissa säädettävissä eripituisille terille. Sahan kanssa on työskenneltävä maltillisesti, sillä terä on herkkä katkeamaan, eivätkä uudet sahanterät ole välttämättä halpoja. Katkenneita sahanteriä ei kannata heittää roskiin, sillä lyhyeksikin katkenneen terän voi vielä pingoittaa kaareen kiinni, ja näin ollen sillä voi vielä sahailla. Sahausliike täytyy olla rauhallinen, eikä sahaa saa painaa. Moni voi ajatella, että sahaus aloitetaan aina sahattavan kappaleen reunasta, mutta tällä välineellä on mahdollista aloittaa sahaus myös kappaleen keskeltä tai muualta.Tämä silti vaatii aina reiän poraamisen kappaleeseen. Tällöin homman nimi on se, että reiästä voi pujottaa irrallisen sahanterän ja tämän jälkeen terä vain kiinnitetään sahankaareen lujasti ja aloitetaan sahaus sormia varjellen.
Terä kiinnitetään sahaan tiukasti jännitykseen, ja niin että sen hampaat osoittavat viistoon alaspäin kohti kättä. Terän numero kertoo sen hampaiden tiheyden. Mitä suurempi numero on nollan edessä, sitä tiheämpi on hammastus. Karkealla terällä, eli harvahampaisella pystyy sahaamaan paksuja aihioita, ja hyvin tiheähampainen pureutuu parhaiten ohueen aihioon. On myös mainittava, että mitä tiheähampaisempi on terä, sen yksityiskohtaisempia sahauskuvioita saa aikaiseksi. Jos sahaus tökkii, voi terään sipaista hieman kynttilää; se antaa luistoa sahaukselle, ja vähentää kitkaa.
Koskaan ei kannata terää jättää kiinni sahaan säilytyksen ajaksi, sillä jännityksen vuoksi terä kärsii ja katkeaa helpommin seuraavilla sahauskerroilla. 

Kiinnipitovälineet
Jousipinsettejä käytän eniten juottamisen yhteydessä. Niillä on hyvä pitää aloillaan juotettavaa kappaletta. Riivarinvartta olen tähän mennessä käyttänyt vain "kruunuistukan" kanssa; kruunun näköinen kivi-istukka, joka istui viilauksen aikana riivarinvarren päässä. Klova/"apukäsi" on väline, johon saa kiinni pienen pienet osaset viilausta ja filssausta varten. Juotospinseteillä kastetaan juotospalat juotosnesteeseen ja asetellaan ne juotettavan sauman päälle. Pihtejä on kymmeniä erimuotoisia, joista jokainen soveltuu eri hommaan. Opiskelijoiden työkalupakista löytyvät vakiovarusteina vain nämä neljä erilaista.

4. Alasimet, punsselit ja vasarat

Alasimet, punsselit ja vasarat ovat metallin pakotusta varten. Alasimista yleisimpiä lienee tasoalasin, ura-alasin ja kuoppa-alasin. Alasimia on saatavilla teräksisinä, rautaisina ja messinkisinä. Messinkiset ovat halvempia kuin teräksiset ja ne kestävät yhtä kauan, mutta niiden kanssa on muistettava käyttää puisia pakottimia. 
Vasaroita täytyy olla joka lähtöön. Kulta- ja hopeasepänvasarat ovat herkkiä, joiden kiiltävää, sileätä pintaa ei kauheasti saisi naarmuttaa. Nämä sopivat pienten osasten naputteluun. Jykevät, raskaat ja isot vasarat on tarkoitettu kovempien materiaalien pakottamiseen ja sellaisiin työvaiheisiin, jotka eivät vaadi pakottamisen puolesta mitään hienosäätöä. Takominen, pelkän kieron pinnan tasoittaminen tai karkeat, yksinkertaiset muodot voi vasaroida näillä isommilla vasaroilla. Muovi- ja nylonvasaroilla viimeistellään lähinnä muotoonsa pakotetun työn ulkonäköä halutun kaltaiseksi ennen viilausvaihetta.
Erityisesti istutuksissa on huomioitava vasaran koko. Liian kevyt vasara ei välttämättä muokkaa metallia riittävästi ja liian iso taas voi istutuksessa tehdä pahaa jälkeä kivelle.

5. Muut työkalut

Filssikapulat ja hiomapaperit
Filssikapulat, eli hiomakapulat ovat puisia tai muovisia palikoita, jonka ympärille hiomapaperi kierretään ja teipataan kiinni. Kapuloilla on helppo hioa työstä viilan jäljet pois. Voi tehdä niinkin, että teippaa filssipaperia kiinni työpöydän päälle, niin välttyy kapuloiden käytöltä, ja pöytää vasten saa varmimmin hiottua tasaisen pinnan.
Filssipapereita on eri karkeuksissa. Karkeuden näkee paperin takana olevista numeroista. Yleisimpiä ovat 180, 240, 500, 800, 1200 ja 1600. Mitä suurempi luku, sen hienojakoisempi paperi kyseessä. Työn filssaamiseen on hyvä käyttää useampaa eri karkeutta. Itse käytän kolmea. Ensimmäinen filssauskerta suoritetaan karkealla paperilla ja siitä siirrytään sitten hienompaa kohti, kunnes saavutetaan naarmuton pinta, joka kiillottuu kiillotuskoneessa helposti ja saavuttaa peilimäisen kauniin ja kirkkaan pinnan. Käytettyä filssipaperia ei kannata heittää heti pois, sillä sen sanotaan parantavan hiontalaatuaan kuluessaan. Vasta sitten kun paperi on oikein huonon näköinen, rikki tai ei poista työstä naarmuja, kannattaa se päivittää uuteen.

Käsiviilat
Pintojen tasoittamiseen käytetään erilaisia viiloja. Käsiviiloja on saatavilla erikokoisina ja muotoisina ja hiomapapereiden tyyliin viilatkin luokitellaan karkeutensa mukaan. Yleisin viilatyyppi on lattaviila. Sen toinen reuna on sileä ja se on molemmilta puoliltaan tasainen. Paljon käytetään myös puolipyöreää ja pyöreää viilaa. Neulaviilat ovat minikokoisia käsiviiloja, joilla tasoitellaan ahtaita kohtia.

Sormuspinna ja sormusmitta
Sormusraudalla eli sormuspinnalla pyöristetään pakottamalla sormukset ja muut pyöreät aihiot muotoonsa. Pienet vastintangot ovat kivi-istukoiden tekoa varten. Sormusmitassa on kaksi eri numerosarjaa. Ne kertovat sormuksen sisähalkaisijan mitan, sekä aihion pituuden. Sormusmittoja on kahdenlaisia ja molempia tarvitaan sormuksen teossa. Ensin katsotaan sormusmittanipulla erikokoisilla pyöreillä renkailla sormen ympärysmitta. Jokaisessa renkaassa on oma mittalukunsa. Nämä luvut ovat myös sormusmittatangossa. Sormusaihio pakotetaan sormusmittatangon ympärillä tätä numeroa vastaavaksi halkaisijaltaan.

Suurentavat lasit
Jotkut sepät käyttävät paljon suurentavia laseja ja toiset taas pyrkivät toimimaan mahdollisimman paljon ilman lisäsilmiä, mutta pienimmissä istutustöissä on melkeinpä pakko ottaa luuppi käyttöön, jotta istutus onnistuisi ja jälki olisi siistiä. Pääluupissa on pään ympärille tuleva säädettävä panta ja sen edessä on 1-3 kertaa suurentavat lasit. Pieni kellosepän luuppi suurentaa kohteen  kymmenkertaiseksi. Se on yhden silmän luuppi, joka sopii työn tarkasteluun, mutta jota ei voi käyttää työnteon aikana. Luuppilasit ovat silmälasien sankoihin kiinnitetyt, 2,5-3,5 kertaa suurentavat luupit, joita on mahdollisuus säätää erikseen.

6. Aineet

Ultrapesuneste
Jotta ultraäänipesuri toimisi halutulla tavalla, siihen laitetaan veden joukkoon 1-5% ultrapesunestettä. Aine poistaa rasvan ja hiomavahojen jäämät työstä. Tätä ainetta löytyy esimerkiksi Sar-Machine Oy:ltä, Sar-Clean nimellä. Aine on ärsyttävää, josta on myös merkki purkin kyljessä. Pesuneste täytyy suojata jäätymiseltä. Suositeltu pesulämpötila ainetta käytettäessä on 60-80 astetta.

Blitz
Sar-Machinen Sar-Blitz aine on mustaoksidia, jolla tehdään koruihin mustavärjäys. Tämä antaa koruille vanhentuneen ulkonäön, eli patinapinnan. Aine on syövyttävää, joten sen kanssa on oltava varovainen. Suojavarusteet, kuten käsineet ja hengityssuojain on suositeltavia. Blitz täytyy suojata valolta ja kuumuudelta, ja sitä käytetään hyvin vähän kerralla. Mitä kauemmin blitzin antaa vaikuttaa korun pinnassa ennen huuhtelua veden alla, sen syvemmän vaikutuksen se jättää koruun.

Tinneri
Maalinohennusaine, jota käytetään kiven istutuksen jälkeen poistamaan korusta istutuskitin tai sinettilakan jäämät.

Metallinpuhdistusaine
Aineen koostumuksesta en tiedä, mutta tämä poistaa hyvin esimerkiksi hopeakoruun tulleet jäljet, jotka ovat syntyneet lämmön vaikutuksesta, esim. kiillotuksen jälkeen. Koru täytyy vain ensin käyttää loppukiillotusaineessa, ja sitten vasta sivellä metallinpuhdistusaineella. Tämän aineen sanotaan antavan hyvin ohuen suojakerroksen hopeakorun pintaan ilmassa leijuvia naarmuttavia hiukkasia vastaan. 

Sinettilakka ja istutuskitti
Istutuksia varten on sinettilakkaa sekä istutuskittiä. Kivikova aine pehmiää (ja samalla kuumettuu) kaasupistoolin liekkiä apuna käyttäen. Pehmenneeseen kittiin tai lakkaan laitetaan istutusaihio kiinni ja materiaalin annetaan hiljalleen jäähtyä ja kovettua huoneenlämmössä. Mikäli kittiä tai lakkaa ei ole päästetty kärähtämään missään vaiheessa, se pitää lujasti kappaleen kiinni koko istutustyön ajan. Istutuksen jälkeen materiaalia taas lämmitetään juuri sen verran, että siitä saa työn irti. Työhön jääneet kitti/lakkajämät saa liotettua pois tinnerissä. Palamaan päässyt kitti/lakka ei pidä työtä seuraavilla istutuskerroilla enää hyvin kiinni ja lohkeilee istutustyön aikana. Tällöin pitää aine vaihtaa uuteen. Istutuskittiä ja sinettilakkaa voi laittaa ja sulattaa pienen puunkappaleen päälle. Ei mielellään muoviin.

Vahat ja kynttilä
Kiillotuskoneiden laikkoihin käytetään erilaisia vahoja edistämään kiillottumista ja estämään liiallista kitkan syntymistä. Eri vahoilla on erilaiset vaikutukset kiillottumiseen. Perusvahana voi käyttää vihreää Dialux- merkkistä vahaa. Hienompijakoinen valkoinen vaha jättää työhön paremman kiillon, mutta punainen vaha on parasta. Se antaa huippuluokan kiillon työlle. Kiillotusvaihetta aloitettaessa voi laikkaan sipaista vahaa, mutta liiallista vahan käyttöä on vältettävä, sillä se sekä kuluttaa vahan nopeasti loppuun että jättää palanutta vahajämää paljon työhön. 
Juustonkuorivaha ei ole välttämätön apuaine. Sillä saa pidettyä kappaleen kiinni työtasossa niin, että siitä näkee eri ulottuvuudet, eikä sitä tarvitse ottaa käteen tarkasteltavaksi. Tämä on mainio apu pitämään pystyssä esimerkiksi pyöreä korvakoru. Vahan kanssa voi myös hieman leikkiä ja taiteilla; työn ollessa ihan alkutekijöissään, tai vasta suunnitelmana paperilla, vahasta voi tehdä suunnitelmaa vastaavan veistoksen. Siitä voi hieman nähdä suuntaa, että millainen työstä lopulta tulisi, kun vahan korvaa metallilla ja mahdollisilla kivillä.
Kynttilää ja mehiläisvahaa käytetään sahan- ja poranteriin vähentämään kitkan vaikutuksia sekä antamaan sujuvuutta leikkuu- ja poraustyövaiheille.

Loppukiillotusaine
Loppukiillotusaineen koostumus ei ole tiedossa, mutta se on kirkasta nestettä, jonka seassa on jäähileiden näköisiä hienoja lastuja. Kun kiillotusvaiheen jälkeen korutyössä on lämmöstä aiheutuneita tummentumia, voi työn laittaa hetkeksi puhdistautumaan loppukiillotusaineeseen. Loppukiillotusaine vaikuttaa metallin pinnan kerroksiin haihduttaen hieman tummentumia siitä. Viimeistely tehdään metallinpuhdistusaineella.

Oksidinpoistoaine
patinapinnan poistoon. Jauhemainen aine sivellään puhdistettavan pinnan päälle, annetaan vaikuttaa hetki ja huuhdellaan pois. Tämän aineen kanssa on käytettävä käsineitä. Ainepurkin etiketissä on varoitusmerkit Haitallinen ja Ympäristölle haitallinen.

7. Koneet ja isot laitteet

Pystypora
Pora on metallin puhkaisua varten. Pystyporassa on käsikahva ja avain, jolla saa poran suun väännettyä tiukasti kiinni terän ympärille. Porattaessa reikää on aina muistettava käyttää suojalaseja. Poranteriä on kymmeniä erikokoisia, ja hyvin hienot terät (0,5-0,8mm) ovat erittäin herkkiä katkeamaan, joten poraamisessa on oltava maltillinen. Terissä on hyvä käyttää myös hieman kynttilää tai mehiläisvahaa kitkan vähentämisessä. Poraus on suoritettava pikkuhiljaa, lyhyt matka kerralla poraten. Reikää ei saisi porata kerrasta puhki, sillä se voi vaurioittaa sekä porattavaa materiaalia että terää.

Kiillotuskone
Kiillotuskone/kiillotuslaikka/rättilaikka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tällä koneella tehdään välikiillotukset ja työn viimeinen vaihe, loppukiillotus. Tärkein osa konetta on kartiokara, johon käsin pyöritetään kiinni laikka. Laikkoja on erilaisia; huopalaikkoja, kumilaikkoja sekä räsylaikkoja. Kone pyörittää laikkaa vimmatusti ympäri, ja tästä aiheutuu varsinkin hopeatyössä nopea työn kuumeneminen, joten sormiaan kannattaa varjella. Apuna voi käyttää erilaisia hanskoja. Hanskat samalla estävät sormien tummumisen, joka aiheutuu laikasta ja itse työstä irtoavasta kiillotusvahasta. Konetta käytettäessä napsautetaan "imuri" päälle. Koneen takana sijaitsee putki, joka imee kiillotustyön aikana syntyvän pölyn sisäänsä. Laikoissa on muistettava käyttää kuhunkin kiillotusvaiheeseen sopivaa kiillotusvahaa. Laikka yksinään ei saa korua kiiltämään kovinkaan hyvin, jos lainkaan.

Kratsi
Kratsauslaite eli kratsi puhdistaa korutyön hapotuksen jälkeen. Kratsauksessa koneen messinkiharjalaikka irroittaa työstä hapossa syntyneen vaalean pinnan, joka on hapossa syntyneen kemiallisen reaktion tulos. Kratsatessa työtä on välillä hieman viilennettävä vedessä, ettei se lämpene liikaa.

Konevalssi
Valssi litistää materiaalin lankamaiseen tai levymäiseen muotoon. Valssissa on käsikäyttöiset veivit, joilla säädetään koneeseen valssauspaksuus. Koneessa käytetään moottoriöljyä, joka vähentää kitkaa ja rasvaa samalla koneen osia. Aivan pienet valssattavat kappaleet laitetaan sormien terveyden vuoksi koneen telojen väliin jotakin tikkua tai muuta kappaletta apuna käyttäen. Sormia ei myöskään saa laittaa koskaan valssattavan materiaalin alle, sillä kone painaa matskun kiinni pöytäänsä vasten valssauksen aikana. Veivin puolikierrosta valssaa kappaletta n.millimetrin verran ohuemmaksi. Välillä täytyy valssattavaa kappaletta käydä hehkuttamassa, että se litistyy paremmin, eli materiaali on pehmeämpää, ja materiaalista poistuu valssauksesta syntyneet jännitteet. Valssatessa lankamaista materiaalia on muistettava käyttää suojalaseja.

Vetopenkki
Vetopenkillä vedetään lankamateriaalia. Vetopenkin päähän asetetaan vetosiivu, jossa on erikokoisia reikiä, ja joiden lävitse lanka vedetään ohuemmaksi vetopenkin tonkeja apunakäyttäen. Tongit laitetaan langanpäähän kiinni, ja vetokappale asetetaan kiinni tonkien "koukkuun." Vetokappaleen koukku taas laitetaan kiinni vetopenkin rullaan, jota lähdetään käsin veivaamaan. Veivauksen alussa tongit puristuvat kiinni lankaan, ja tässä on oltava varovainen ja muistettava taas käyttää niitä suojalaseja, sillä joskus lanka liian kovan paineen vuoksi napsahtaa poikki, eikä sitä koskaan tiedä, minne jokin osa langasta lennähtää, tai osuu. Helpottaakseen vetämistä, työntekijän täytyy hehkutella lankaa, jotta se pehmenee ja jännitteet helpottavat materiaalissa. Jos lanka katkeilee usein, syy voi löytyä materiaalista itsestäänkin. Jos vetopenkin käyttäminen vie liikaa aikaa, tai on turhan työläs, voi langan vetää nopeasti myös käsin. Tästä lisää myöhemmin kuvien kera.

Käsivalssi
Konevalssin käsikäyttöinen versio. Tässä pätee samat asiat kuin konevalssin kohdalla, mutta se ero valsseilla on, että käsivalssi ei pidä ääntä, on raskaampi käyttää, on hitaampi ja on sormiystävällisempi.

Ultraäänipesuri
Ultraäänipesurin särinä poistaa työstä ylimääräisen lian, istutuksen jälkeiset kitti, tai lakkajämät sekä kiillotuksen jälkeiset vahajämät. Kannattaa olla tarkkana, jos työssä on istutettuna kiviä, että kestävätkö ne ultran voiman ja pesunesteen kemikaalit. Jos ultrassa ei kaikki liat lähde, voi niitä koittaa pestä pois vanhalla hammasharjalla esimerkiksi. Ultraäänipesuriin säädetään pesuaika ja lämpötila, jolloin työn voi jättää pesulle laitteeseen hetkeksi.

Letkupora
Letkuporan päähän on vaihdettavissa eri nuppeja. Pora toimii jalkapainikkeella, jolla voi myös säädellä nupin kieppumisnopeutta. Tätä laitetta käytetään lähinnä ahtaiden tai muuten haastavien korun osien kuviointiin, filssaukseen, kiillotukseen jne... lähes kaikkeen.




Työtuoli
Tuolin laadun kanssa ei kannata pihtailla. Toimistotuoli on mitä mainioin valinta tämän alan työhön. Tuoli, jossa ei ole pyöriä, eikä korkeuden säätökahvaa, on hankala käytännössä, sillä sitä saa olla vähän väliä tönimässä joko lähemmäs tai kauemmas riippuen työvaiheista; melko usein töitä käydään tekemässä myös työpajan puolella.
Valonlähde
Säädettävää mallia oleva valaisin auttaa tekemään pikkutarkkoja työvaiheita siististi. Työt vaativat valoa joskus erittäinkin runsaasti. Pakko mainita, että toki oman työpisteensä voi koristella pienillä esineillä itsensä näköiseksi, tällöin työnteko on rennompaa ja omasta työpisteestä tulee hyvälle mielelle. 








Työkalupakki
Kaikilta opiskelijoilta löytyy työpöydän alta runsaan kokoinen metallilaatikko lokeroineen. Tämä toimittaa työkalupakin virkaa. Työkalupakkia on hyvä pitää pidemmät taukoajat lukossa, etteivät välineet katoa. Sama lukitus kannattaa tehdä aina työpäivän jälkeen, sillä työkalupakkiin varastoidaan käsityökalujen lisäksi jalometallimatskut sekä kivet, mikäli semmoisia omistaa.








Filnagel
Filnagelin toisella puolella on viilaustuki, jota vasten kappale tuetaan viilausta tai hiomista varten. Kun filnagelin kääntää, siitä tulee sahaustuki. Keskellä on ruuvi, jota vääntämällä voidaan liikutella sahaustukea.








Vällyt
Oma vällynsä kullekin metallipölylle. Minulta näitä löytyy kolme kappaletta, joista yhdellä säilytän juotos-, sekä kittialustoja. Keskimmäinen on hopealle ja alin välly on kultaa varten.








Työasu ja suojavälineet
Kultasepänalan opinnoissa käytössämme on tällainen nahkaessu. Essun nyörit menevät selän puolelta ristiin, ja siinä on nappikiinnitys. Edessä ja sivuilla on taskut työkaluille. Suojavälineisiin kuuluvia hanskoja on montaa eri mallia, tässä metallipajan hanskat esimerkkinä. Kuulosuojaimet ja suojalasit ovat pakollisia suojavälineitä tietyissä työvaiheissa.



Kaasupistooli
Vasen: Kaasupistoolilla on pidike, joka on siirrettävissä. Paikan määrää useimmiten työntekijän dominoiva käsi.
Oikea: Kaasupolttimeen on saatavilla erikokoisia suuttimia.

Skamolex-levyt ja reikätiili
Reikätiili toimii juotosalustana ja sen reikien ansiosta lämpö jakaantuu juotettavaan kappaleeseen pehmeästi ja tasaisesti. Skamolex-levyt ovat myös juotosalustoja, mutta myös hyviä tukikappaleita juotettaville osasille.







 Juotosvälineet
Vasemmalta oikealle: kultasepän sakset, titaanipuikko, juote, paperi, juotosneste, sytytin.
Ylhäältä alas: käyrät ja suorat jousipinsetit, juotospinsetit








Hapotus
Vasen: Happokattila, jossa rikkihappoa ja vettä.
Oikea: Muovipihdit, joita käytetään vain hapotuksen yhteydessä. 



Juotteet ja juotosneste
Vasen: Käytössämme on kolmea eri juotetta, joista jokainen on ominaisuuksiltaan erilainen.
Oikea: Ilman juotosnestettä juottaminen ei välttämättä onnistu halutulla tavalla, tai ei onnistu lainkaan.

Merkkausvälineet
Vasemmalta oikealle: teräsviivain, piirtopuikko, merkkaustussi, pistepuikko, kärkiharppi, suorakulma, työntömitta/"tönäri"






 Leikkausvälineet
Vasemmalta oikealle: Kultasepänsaha/lehtisaha (ilman terää sahankaari), sivuleikkurit, paperisakset, kultasepänsakset







Kiinnipitovälineet
Ylhäältä alas: Muovipihdit, klova, juotospinsetit, riivarinvarsi, viilain
Vasemmalta oikealle: suorat ja käyrät jousipinsetit, kärkipihdit, sormuspihdit, lattapihdit, pyöröpihdit/rengaspihdit
Alasimet
Vasen: Keskellä lattiaa seisoo alasin, jonka päällä on hyvä pakottaa vääntynyt metallilevy suoraksi.
Oikea: ura-alasimen päällä saa nopeasti levyt haluttuun muotoon.
Vasaroita
Seppä tarvitsee työssään monia eri muotoisia vasaroita.




Punsselit
Eri pakotusmuotoja varten on omat punsselinsa, ja niitä on paljon.





 Filssikapulat ja hiomapaperit
Vasen: filssipaperit eli hiomapaperit kiedotaan puisen kapulan ympärille.
Oikea: Hiomapapereita on saatavilla monissa eri karkeuksissa.


Viilat
Vasen: Yhdenlaisella viilalla ei aina pärjää. Silti eniten käytössä on varmaankin lattaviila.
Oikea: Neulaviilat ovat pieniä ja ahtaita viilattavia kohtia varten.

Sormuspinnat ja sormusmitta
Vasen: Sormusmitta ja sormuspinna.
Oikea: Sormuspinnoja minikoossa.




Muita välineitä
Puukkoa ei tarvitse välttämättä käyttää missään vaiheessa, mutta sellainenkin löytyy työkalupakistani. Sormusmitta tulikin edellisessä kuvassa näytettyä.. istutustyynyä käytetään apuna nimensä mukaisesti eri kivenistutusmuotoja tehdessä. Tasoraudan päällä katsotaan, onko kappale varmasti suorassa. 



Suurentavat lasit
Kun mennään työtehtävissä hienosäätöön, on parasta turvautua suurentaviin laseihin. Pienimpiä kiviä ei tahdo nähdä istuttaa ilman "lisäsilmiä". Nämä ovat myös apuna, kun työstä haetaan virhekohtia. Itse luuppia en omista, ja yritänkin toimia mahdollisimman paljon ilman näitä suurentavia laseja. Lasien käyttö rasittaa silmää melkolailla.






Aineita

Vasemmalta oikealle: Ultrapesuneste, Blitz sekä pieni tinneritilkka.



Lisää aineita
Vasemmalta oikealle:
metallinpuhdistusaine, sinettilakkaa ja istutuskittiä, erilaisia vahoja laikkoihin, kynttilää ja juustonkuorivahaa.

Loppukiillotusaine
Metallin pinnan puhdistukseen.







Edelma
Oksidinpoistoaine. Tätä ainetta käytetään esim. patinapinnan poistoon.

Pystypora
Tällä saa ihan varmasti suoran porauksen aikaiseksi. Tästä isompikin versio löytyy, mutta sitä jättiläistä ei ole tarvinnut vielä käyttää.










Heittoprässi
Nimi tulee pyörimään "heitettävästä" tangosta, joka liikuttaa prässiä joko ylös- tai alaspäin. Tätä olen tähän mennessä käyttänyt ainoastaan yhden kivi-istukan muotoon prässäämisessä.





Kiillotuskone
Kiillotustyöt tehdään tällä koneella. Tämän, niinkuin muidenkin koneiden kanssa on oltava tarkkana, ja pitkät hiukset on laitettava kiinni, sekä kaikki sellaiset korut ja välineet, jotka voivat joutua koneeseen olisi mielellään poistettava kiillotustyön ajaksi. Kiillotuslaikka pyörii hurjaa vauhtia, ja se aiheuttaa nopean lämpenemisen kiillotettavaan kappaleeseen, joten tämänkin asian kanssa on oltava varovainen.

Kratsi
Hapotuksen jälkeen työhön syntynyt vaalea kerros kratsataan tällä laitteella pois. Aina työtä ei kuitenkaan tarvitse kratsata. Jos edessä on esimerkiksi pakotusvaihe, on hapotetusta pinnasta hyötyä, sillä siitä pystyy seuraamaan pakotuksen iskuista syntyneitä jälkiä.






Giljotiini
Leikkuri, jolla leikataan metallilevyä-, lankaa-, tai putkea.








Sormuspuristin/sormuspumppu
Puristimella saa helposti sormusaihion pakotettua laajemmaksi. Toimii myös muiden aihioiden kohdalla prässinä.










Konevalssi
Aikalailla ensimmäinen kone, jota käytetään materiaalin muokkauksessa sulatuksen jälkeen. Helppokäyttöinen valssi litistää sekä lankaa, että levymateriaalia.


Vetopenkki
Valssin läpi litistetty karkeareunainen ja neliömäinen lanka saa tällä, sekä vetosiivulla pyöreän, soikean tai tasamittaisen neliön muotonsa. Käsin veivattava, hidas kapistus on aikaa syövä laite, helpompaa on vetää lanka vetosiivusta läpi käsin, pihtejä, sekä raakaa voimaa apuna käyttäen.



 Käsivalssi
Konevalssiin turhan pienet kappaleet on helppo valssata ohuemmiksi tällä valssin manuaalisella versiolla.












Ultraäänipesuri
Pesuri pesuaineineen puhdistaa kiillotetusta työstä ylimääräiset kiillotusvahat pois. Täytyy muistaa olla tarkkana siitä, jos korussa on kiviä, että kestävätkö ne ultran särinän. Sama kivien herkkyys täytyy ottaa huomioon kiillotuskoneen, aineiden, korun puhdistuksen, lämmön ja valon kanssa, sekä silloin, kun kiveä istuttaa, että onko se herkkä "haavoittumaan" iskuista.

 Ruuvipuristin
Tätä käytetään, siinä vaiheessa, kun työ tai työkalu täytyy saada pysymään tiukasti aloillaan.











Minilaikka
Kyllä hätä keinot keksii. Kun isommat kiillotuskoneet on pois käytöstä joskus jostain syystä, otetaan mini esiin. Tämä on pieni, mutta pippurinen laite.









Letkupora
Tämä on kätevä apuväline lähes kaikkeen kaivertamisesta kiillottamiseen. Sinisessä telineessä näkyy erilaisia teriä, kaivertimia ja laikkoja, joita käytetään letkuporan päässä.

1 kommentti: